vaihtamalla paranee: 久しぶりですね~

Heippa kaikille! Otin nyt itteeni niskasta kiinni ja päätin kirjottaa ennen, kun koulu alkaa, koska niin paljon on tapahtunu tän kolmen viikon aikana täällä!

Palaan täs nyt kolme viikkoo tosiaan taaksepäin ihan alkuun eli Tokion arrival orientaatioon... Sen orientaation tarkotuksena oli avaa meille vähän enemmän japanilaista elämää, jotta sopeutuminen olis helpompaa. Aamul herättiin aina siinä seiskan aikoihin josta suoraan aamupalalle, luennolle, japanin tunnille tai mitä ikinä YFU Japan meille olikaan keksiny. Ne viis päivää oli tosi rankkoja ja suurin osa jo oli mulle itsestään selvyyksiä, mut silti musta tuntuu et ilman sitä mua ois kuumottanu paljon enemmän mun perheen tapaaminen ja uuden elämän aloittaminen. Sen lisäks tapasin ihan huipputyyppejä eri puolelta maailmaa, jotka kaikki oli samalla lähtöviivalla. Ehkä siks kaikki tulikin tosi hyvin juttuun toistensa kanssa ja tiukan aikatalunkin ohella kaikki pysty pitää hyvän fiiliksen yllä.

(kuvassa meijän vaihtariporukka + japanin returneet)

Lauantaina 25.3 oli sit lähtö perheisiin. Meijän aikataulu mukaan lähtö olisi ollu aamulla siinä 8 aikoihin, mutta sit silleen puol 7 tultiin sanoo et kaikki Osakaan/sen alueelle lähtevät lähteeki jo 7.15 nii siin sit tuli perseen alla viel pakkailuja, huoneen siivousta tms... Tästäkin selvittiin ja vielä positiivisin mielin, joten ei siinä mitään. Asiaan vaikutti paljon kaunis sää ja se et sain ruokaa! Mä matkustin muitten Osakaan menijöiden kanssa lentokoneella. YFU:n vapaaehtonen saatto meijöt kentälle ihan turvatarkastuksiin saakka. Onneks lento kesti vaan sen 40 minuuttia, joten en ite ehtiny ees alkaa kuumottelee itteenii perheen tapaamisesta. Mua vastassa oli mun hostäiti, -isä, -sisko, -setä ja mun siskon aviomies.

Lentokentältä mentii suoraan syömään jotain kiinalaista ruokaa(lol ironiaa, kun on just saapunu Japaniin) ja sit kotona käytiin läpi perheen säännöt ja otettiin päikkärit. Myöhemmin päivällä kävin oneechanin(hostsisko: tuun tästedes kutsumaan sitä noin) ja sen miehen kanssa Osakan keskustassa. Olinki sit päivän lopus iha finito.

Seuraavan kahen viikon ajan oli aika paljon sopeutumista ja hirveesti kaikkee tekemistä: naapurilla kyläilyä, saman naapurin äidin hautajaiset, kävelylä Kiotossa, leivontaa serkun ja oneechanin kanssa, tapaamista opettajan kanssa, hanami piknikkiä 50v naisten kanssa, junaan sammuneen avustusta ja kyläilyä okaasanin(=äiti) työpaikalla sokean miehen kotona jne.

Voin siis sanoo et nää kolme viikkoo on ollu ehkä mun tapahtumarikkaimmat, että samalla elämäni randomimman viikot. Yllätyksellisin oli kyllä toi mun naapurin äidin hautajaiset - ja se että mut haluttiin paikalle. Me kyllä mentii okaasanin ja oban(=täti) kanssa sinne vähän myöhässä, joten missasin seremoniallisen jutun. Käytiin kuitenki rukoilemassa arkun luoma, joka oli pienessä huoneessa kukilla koristellun seinän edessä. Itsessään se oli tosi kaunis kokonaisuus, vaikka asiayhteys surullinen. Mulle oli kuitenkin vähän liian next leveliä silitellä kuollutta ja tuntematonta ihmistä, joten jäin vähän kauemmaks sivistyneesti katsomaan. Tän jälkeen siirryttiin toiseen huoneeseen syömään ja siellä kyllä kaikilla oli ihan hyvä fiilis päällä. Sain kehuja siitä, kuinka hyvät tavat mulla on.

Muita yllättäviä asioita on kans ollu: en tiiä, että tehäänks tätä vaan meidän perheessä vai kaikissa, mutta kotiin tullessa käsien lisäks pestään kans suu sellasella ruskeella litkulla(suuri kysymysmerkki vieläkin, että mitä se on). Sitä vaan kurlutellaan niinku jotain suuvettä ja ei maistu hirveen hyvälle. Japanilaiset käy _joka_ ilta kylvyssä. Tääkin mulla oli jo tiedossa, mutta säännöt et miten kylpee eroo kyl tosi paljon eurooppalaisesta tavasta. Mutta oikeestaan kylpy on tosi rentouttava pitkän päivän jälkeen joten i like it! Vielä yks huomautettava asia on kans jo sellanen mitä oon muilta ex-vaihtareilta kuullu, on ulkomaalaisten tuijotus. Vaikka asun Osakassa, joka kuhisee turisteja niin niitäki näkee enimmäkseen vaan just turistikohteissa ja muuten ulkomaalaisia ei tääl oikeestaan näy. Oon varmaan joku kävelevä nähtävyys, koska jotkut tuijottaa ihan shameless. Itseasias mut
pysäytettiin kadulla tällä viikolla sen takii, koska olin kuulemma niin kaunis. Imartelevaa, I admit. Tällästä, kun ei vaan tapahdu Suomessa (siis mulle ainakaan xd).

Jouduin nyt tiivistää hirveesti asiaa, mut toivottavasti kuvat täydentää joitakin aukkoja!
Ps. mulla alkaa huomenna koulu! Pidän puheen japaniks 1000 oppilaalle :)

(eka kuva Japanista)