Aattelin tänään kirjottaa vähän enemmän mun perhe- sekä kouluelämästä ja kielen kanssa selviytymisestä, koska kumpaakaan en hirveesti maininnu edellisessä tekstissä. (Kouluu en ees voinu koska ei ollu alkanu..heh)
Alotan siis mun perheen esittelyllä. Ennen lähtöä mulla oli aika huonosti tietoa mun perheestä ja se mua vähän stressas - ihan turhaan. Mun perheeseen siis kuuluu okaasan (ha muistelkaa) otoosan ja 2 veljeä (oniichan) sekä yks sisko (oneechan). Kaikki mua vanhempia. Vanhin veli täytti just 30 ja se on opettajana lukiossa jossain päin Osakaa. Nuorempi veli taas työskentelee jossain yrityksessä ja asuu jossain kaukana. (En oikeen saanu selville enempää) Ja mun sisko asuu Kyotossa ja käy Osakassa opiskelemassa.
Vanhin oniichan ja oneechan tulee tosi usein käymään, mut nuorin veli vähän harvemmin, koska se tosiaan asuu jossain vähän kauempana! Mut kaikki tosi ihania ja tullaan hyvin juttuun. Mun perhe otti mut tosi avosylin vastaan ja halus mun tuntevan itteni osaks perhettä. Tähän liittyy myös se, miks kutsun mielummin hostäitiä okaasan tai hostveljeä oniichan, koska tolleen kutsun niitä täällä arkielämässäkin. Eli siis kirjaimellisesti äidiks tai isoveljeks. Oon mun perheen 8. vaihto-oppilas, joten mun perhe tietää kuinka vaihtareiden kanssa toimitaan. Tän takii mulla harvoin on mitään epäselvyyksiä perheen kesken.
Koulu mulla alko tosiaan vasta kaks viikkoo sitten, mut kyl tässä nyt jo jotain koulurutiinia on kertyny. Pidin siis puheen joo koko koululle ja sit vielä luokassa/liikuntatunnilla/käytävillä... Perus sellasta, että kuka oon, minkä ikänen, mistä tuun ja missä suomi on (yliviivatkaa siis stereotypia, että kaikki japanilaiset on super fiksuja). No hard feelings.
Mut laitettiin 1-B:lle eli siis vuoden mua nuorempien kanssa. Ei ikärasismia! Mun luokkalaiset on kaikki tosi mukavia ja ne otti mut myös hyvin messiin kaikkeen. Mun luokanopettaja on kans enkun ope. Joten jos mulla on jotain epäselvyyksiä, pystyn kysymään siltä. Käytän sitä kuitenkin enemmän "viimeisenä korttina" ja yritän ennen sitä saada jotain selvyyttä mun luokkalaisilta. Monet mun luokkalaiset onki alkanu kantaa elektronista sanakirjaa mukana... :')
Koulu alkaa aina 8.40, mut koulun porteista pitää olla sisällä viimeistään 8.30 ettei vaan myöhästy. Ekal viikolla koulu loppu vähä eri aikoihin, koska oli ns. erikoisii päivii. Nyt tokal viikolla ihan normisti mennään lukkarin mukaan + klubi oppituntien jälkeen, jotka loppuu silleen 15:10 tai 16:10. Liityin lentopallo klubiin, joka kokoontuu melkeen joka päivä. (Suuri kyssäri tämäkin, koska en oo saanu selville tarkkoi päiviä) Joten yleensä oon silleen viimeistään puol 8 aikoihin illalla kotona. Ja joo, kokoonnutaan kans viikonloppusin. Eli meen kouluun melkeen joka päivä.
Joka koululla on omat säännöt ja riippuu kans koulusta, että kuinka tiukasti niitä täytyy noudattaa. Mun koulussa on nää perus, että pidä koulupuku siistinä, äläkä lyhennä hametta. Ei värjättyjä hiuksia, korviksia, näyttäviä koruja tai meikkiä. Mun koulussa tosi monet tekee melkeen kaikkea noista. Opettajia ei hirveesti kiinnosta. Eli mun koulu on aika rento - paitsi kännyköiden suhteen. Yks aamu, kun tulin koulun porteista sisään kännykkä taskussa (mun känny on aika iso, joten se ei mahu kokonaan sisään) niin opettaja ihan pysäytti mut ja piti mulle puhuttelun kuinka väärin on, että kännykkä vilahtaa koulun alueella. Tähän sit vastasin et hupsis en tienny tälläsestä, joten siitä ei sit tullu suurempaa numeroo. Eli kännykät pidetään poissa näkyvistä koulun alueella. Ei poikkeuksia oikeen muuten paitsi jos on joku hätätilanne.
Yks asia jonka koulusta huomasin heti, oli vanhempien oppilaiden "senpai" kunnioitus. En oikeen tiedä miten selittää teille tätä jotenkin kattavasti. Japanissa yleisesti kunnioitetaan kaikkia ennen ittees, mut saman ikäsille/kavereille voi esimerkiks jutella vähän vapaammalla kielellä. Senpai taas on vanhempi ja kokeneempi, joten tälle henkilölle pitää puhua kohteliaammin(keigo) ja olla vähän alistuvampi. Tää on asia jonka tunnen koko ajan koulun ilmapiirissä ja asia, joka mun on vähän vaikee hyväksyy . En koskaan oo ollu sellanen henkilö joka alistuis helposti tai joka ottais vastaan hirveetä pomotusta. Karma is a bitch, täällä joudun niellä mun itsekunnioituksen. Sekin on mun mielestä vähän naurettavaa, että lukion kakkoset täällä on munkaa saman ikäsii eli mun ei tarttis kohdella niitä mitenkään erityisemmin. Mutta oon mua vuoden nuorempien luokalla, joten tietenki mun oletetaan olevan saman ikäinen niiden kanssa. Kaiken lisäks oon "se" ulkomaalainen, joten mun virheet näkyy helpommin, kuin paikallisten. Koko tää asia oikeestaan varmaan vie multa eniten aikaa sopeutua, koska oon niin poissa mun mukavuusalueelta. Mut hei - mikään ei oo mahdotonta. Kyllä mä tästäkin selviin. En nää tätäkään suurena negatiivisena pilkkuna.
Yleensä senpait ja opettajat on koulun porteista sisään tullessa toivottamassa hyvää huomenta. (Tai jotain ooo vaihtari jee good morning) En tiedä miks. Kai se on joku muodollinen tapa?
Kävin muuten tällä viikolla ekaa kertaa koulun kahvilassa, joka osottautu huonoks ideaks, koska löysin sieltä egellä jätskiä ja ranskalaisia. Mut mun okaasan tekee mulle kyllä benton (lounasboksi) joka päivä, joten koulun kahvilassa käynti on oikeestaan aika epäsäännöllistä.
Kielestä sen verran, että kotona ymmärrän tosi paljon mitä mulle puhutaan/ mitä muut puhuu toisilleen, koska mun perhe on tottunut vaihtareihin ja tietää siis milloin puhuu rauhallisemmin/ toistaa tms... Koulu silleen eri juttu, koska nuoret puhuu tietenki vähän enemmän slangia ja nopeemmin, joten mun on vaikeempi seurata. Onneks oon kuitenkin löytänyt sellasen porukan, joka oikeesti jaksaa selittää mulle että mistä nyt puhutaan tai mitä nyt tapahtuu. Joten en siis tunne itteeni ulkopuoliseks ollenkaan. Oppitunnit tietenki eri juttu. Oikeesti ymmärrän pelkäästään enkun (ja tietty liikunta) tunnin sisällön ja jotain kemiasta ja biologiasta, koska ne on aika samanlaista kun Suomessa. Matikka on täällä ihan erilaista ja ihmiset jotka tuntee mut ja mun matikan taidot, voi ymmärtää, ettei niillä pysty seuraamaan eri kielen jotain erikois X-laskuja.
Tähän hyvä lopetella... Toivottavasti tää nyt vähä aukas enemmän teille mun elämää täällä!
sanastoo:
senpai = vanhempi/kokeneempi henkilö (upperclassman kuvaa mun mielestä hyvin)
keigo = kohteliaampi muoto kielessä
bento = lounasboksi
loppuun kans pari kuvaa viime viikolta!
senpai-suhde (eng)
